Joensuussa on meneillään kaupunkirakentamisessa mielenkiintoinen vaihe, jossa yhteisiä alueita pyritään aitaamaan yksityisiksi. Rantakylässä osa asukkaista saa kaupungilta lahjan, kun heidän luvatta käyttöön ottamansa yhteinen ranta liitetään tonttiin. Samalla Hasanniemen tärkeää lähivirkistysmetsää esitetään tuhottavaksi viiden omakotitalotontin takia. Ompahan kaavoituspäällikkö kertonut avoimestikin tavoitteena olevan saada tontteja varakkaamalle väelle hyvällä osoitteella.
Kaupungin toiminta luo mielenkiintoisen kuvan miten kaavoitusta usein ohjaa yksittäisten toimijoiden, nimeltä mainitsemattomat kauppiaat tai osuusliike, yleisen edun edellä. Samalla Rantakylän kohdalla tonttien laajentaminen luo mielenkiintoisen ennakkotapauksen – rantapuistot ovat yleiskaavassa olleet 50-luvulta saakka. Nyt luvatta rakennetuilla rakennelmilla yhteisiä alueita on saanut liittää omaksi yksityiseksi alueekseen.
Yhtenäinen rantaraitti olisi liikenteellisesti järkevin tapa toteuttaa selkeä ja ilmastoystävällinen liikenneyhteys keskustasta Utraan – nyt reitti sotketaan osaltaan parin tontin vuoksi. Ja tässä ei olisi edes kysymys kenenkään yksityisomaisuuteen kajoamisesta – kaupunki vain käyttäisi omia maa-alueitaan yhteisen hyvän palvelemiseen.
Mitä tulee Hasanniemeen, alue on eteläisellä ruutukaavalla asuville tärkeä virkistäytymisalue ja tärkeä hotspot myös luonnon monimuotoisuudelle – alueen lehdot tarjoavat tärkeän elinympäristön monelle lajille ja alueella on monimuotoinen lajisto. Alue ansaitsee parin varakkaille varatun tontin sijaan kehittämistä kaikkien kaupunkilaisten yhteisenä kaupunkipuistona, jossa turvataan sekä luonnon monimuotoisuutta että ihmisten virkistäymismahdollisuuksia.
Joensuussa kaavoituksessa ja kuntapolitiikassa tuleekin palata yhteisen edun ensisijaisuuden korostamiseen yksittäisten hyötyjien sijaan. Politiikan tavoitteena tulee olla rakentaa hyvää elämää ja kaupunkiympäristöä kaikille – ei harvoille.
Antti Saarelainen 