Keskustan vaalipaniikki

Keskustan vaalipaniikki

Lähestyvät vaalit ovat nostaneet esille erittäin ikävän tavan tehdä politiikkaa – pelottelemisen. Perussuomalaiset ovat aina kunnostautuneet maahanmuutolle pelottelulla, mutta nyt samaan työkaluun ovat tarttuneet myös Keskusta ja Kokoomus. Kokoomus pelottelee itse keksimällään ajatuksella yksityisautoilun kieltämisestä, ja nyt Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä väittää “punavihreiden haluavan kieltää metsien hakkuut kokonaan”. Sipilän härski valehtelu osoittaa vain, kuinka paniikissa Keskustapuolue on. Tulevissa vaaleissa kansa rankaisee puoluetta Kokoomuksen kelkkaan lähdöstä ja jatkuvasta sosiaaliturvan leikkaamisesta.

Sipilän puheet ovat vastuutonta populistista valehtelua, koska nopealla etsimisellä voi selvittää “punavihreiden puolueiden” esitykset metsäpolitiikkaan liittyen. Vasemmistoliitto linjaa vaaliohjelmassaan seuraavaa: ”Metsien hakkuumäärät pidetään sellaisina, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja metsien muut käyttömuodot ovat mahdollisia. Tämä on mahdollista toteuttaa valtion omistamissa talousmetsissä laskemalla Metsähallituksen tuloutustavoitteita. Metsätalouden tuet uudistetaan niin, että ne kannustavat monipuolisiin metsänhoitomenetelmiin, kuten jatkuvan kasvatuksen menetelmään.” Myöskään Vihreät tai SDP eivät halua kieltää metsien käyttöä.

Metsäpolitiikasta kiinnostuneena olen kylläkin hieman huolestuneena seurannut Sosiaalidemokraattien huojuvaa linjausta metsien hakkuutasosta. Puolueen tuntuu olevan edelleen vaikea vastustaa työpaikkojen synnyttämistä luonnon ja ilmaston kustannuksella.

Julkisuudessa Sipilä on pyrkinyt esiintymään kovana talousmiehenä, joka ymmärtää prosessikaavioiden ja talouden päälle. Ehkä Sipilän olisikin helpompi ymmärtää kysymystä hiilinieluista budjetin kautta: Meillä on tietty hiilibudjetti, joka koostuu sekä päästöistä ja päästöjä ilmakehästä sitovista hiilinieluista. Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat blogissaan todenneet hiilinielujen pienentämisen tarkoittavan päästövähennysten tarpeen toisilla aloilla kasvavan: “Jos Suomi toteuttaa biotaloussuunnitelmansa ja supistaa hiilinielujaan tuottamalla lyhytikäisiä puunjalostustuotteita, on kansantalouden muilla sektoreilla vastaavasti leikattava hiilipäästöjä sitäkin rajummin. Leikkaus olisi niin suuri, että se käytännössä pysäyttäisi Suomen kansantalouden.”

Tämän takia haluaisinkin selväsanaisia vastauksia hiilinieluja pienentävien hakkuiden lisäämistä kannattavilta poliitikoilta: Miltä sektoreilta päästöjä leikataan, jotta voidaan kompensoida pienevät hiilinielut? Keskustan hellimän biotalousvision edistäminen vaatii entistä nopeampia ja huomattavampia päästövähennyksiä energiasektorille, joka tuottaa 70 % päästöistä – Sipilän retoriikkaa seuraillen: On rehellistä kysyä mitkä voimalaitokset Sipilä haluaa ajaa alas ja milloin hän haluaa kieltää Keskustan suosiman turpeen.

Sipilä ilmoittaa Keskustan haluavan sekä lisätä hakkuita että kasvattaa hiilinieluja. Samalla Sipilän johtama hallitus on 21.2.2019 julkaissut tiedotteen päivitetystä kansallisesta metsästrategiasta. Tässä kansallisessa linjauksessa todetaan metsien hiilinielujen pienevän tulevalla vuosikymmenellä ja sen olevan myös tavoitteena. Kuitenkin juuri tulevan vuosikymmen tulee olla se hetki jolloin pääsemme polulle kohti Pariisissa sovittua 1,5 celciusasteen tavoitetta. Tämän väärinymmärtäminen tuntuu olevan yksi metsäkeskusteluun liittyvistä ongelmista: Ilmastovastuullinen metsäpolitiikka vaatii hakkuiden siirtämistä myöhemmäksi ja metsien hiilinielujen maksimointia erityisesti heti tulevana vuosikymmenenä – ei vasta vuoden 2030 jälkeen kuten hallituksen ajama politiikka uhkaa aiheuttaa.

Suomen ilmastopaneeli, Luonnonvarakeskus sekä BIOS-tutkimusyksikkö ovat selkeästi toistaneet tiedemaailman konsensuksen: Hakkuiden määrän lisääminen pienentää hiilinielujamme aikana jolloin niiden kasvattamisen tulee olla ilmastopolitiikan keskiössä. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Suomen ympäristökeskus SYKEn toteuttama selvitys hiilineutraaliustavoitteeseen pääsemistä tuo esiin kuinka Euroopan Unionin tavoitteeseen hiilineutraaliudesta on hyvin vaikea päästä ilman hiilinielujen negatiivisia päästöjä.

Suomen ilmastopaneelin selvityksen mukaan hiilinieluihin ja niiden mallintamiseen liittyy suuria epävarmuuksia ja muuttujia. Erilaiset laskenta mallit tuottavat hyvin erilaisia tuloksia ja vaikeuttavat kestävän ympäristöpolitiikan suunnittelua. Selvitys on kuitenkin hyvin selkeä sanainen siitä, että pienemmät hakkuut tarkoittavat suurempia hiilinieluja myös pitkällä tähtäimellä: “Kaikki mallit tuottivat yhteneväisesti matalimmalla hakkuutasolla suurimman metsien hiilivaraston ja hiilinielun. Kuitenkin mallien ennusteet muun muassa puuston kasvusta hakkuutasoa madallettaessa poikkesivat merkittävästi toisistaan: joissain malleissa hakkuutason madallus pienensi kasvua jo parin vuosikymmenen jälkeen, kun taas joissakin toisissa kasvu lisääntyi. Hakkuiden lisäys pienensi hiilinielua kaikissa malleissa vähintään vuoteen 2065 ulottuvissa ennusteissa.“

Edellä kuvatun mallien epävarmuuden minimoimiseksi tarvitsemme tulevalla hallituskaudella tuntuvan lisärahoituksen ympäristötutkimukseen. Kestävä ilmastopolitiikka tarvitsee tuekseen tutkittua tietoa ja Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen rahoitusta onkin lisättävä. Samalla näiden asemaa poliittiselle ohjaukselle haavoittuvaisina tutkimuslaitoksina on tarkasteltava kriittisesti.

Hiilinielujen lisäksi metsäkysymyksessä on kyse myös luonnonmonimuotoisuudesta. Meneillään on kuudes sukupuuttoaalto. Suomi on sitoutunut osana Rion biodiversiteettisopimusta pysäyttämään tämän kehityksen. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1995 ja tavoitteena on biodiversiteettikadon pysäyttäminen vuonna 2020. Väliselvityksen mukaan näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Suomi on metsien peittämä maa ja noin puolet Suomessa viihtyvistä lajeista on metsälajeja. Tämä sama heijastuu myös uhanalaisuuteen: Metsissä esiintyy 814 uhanalaiseksi luokiteltua lajia, eli 36 % kaikista uhanalaisista lajeista. Merkittävin syy näiden lajien uhanalaisuudelle on metsienhoito: metsien uudistaminen ja muut “hoitotoimenpiteet”, sekä puulajien suhteiden muutokset, uhkaavat lajeja yhdessä vanhojen metsien vähenemisen kanssa. (lähde)

Jos ruvetaan heittelemään vastuuttomia ja värittyneitä väitteitä, niin kyllä siihenkin voidaan lähteä: Lisäämällä nykyistä kestämätöntä metsienkäyttöä Sipilä pyrkii surfaamaan hallitukseen metsäluonnon massasukupuuttoaallolla. Uudistushakkuiden voimakas lisääminen vähentää järeiden vanhojen lehti- ja havupuiden määrää ja nuorentaa metsien ikärakennetta nykyisestä, mikä voimistaa vanhoista metsistä riippuvaisten lajien taantumista (lähde).

Metsäluontomme suojelu tarvitsee lisääntyvien hakkuiden sijaan määrätietoisempaa suojelupolitiikkaa, metsänhoidon monimuotoistumista ja suojelualueiden määrän huomattavaa lisäämistä. Kansainvälisestikin Suomi on sitoutunut 17 % suojetavoitteisiin maa-alasta. Erityisesti lisää suojelualueita kaivataan eteläiseen Suomeen. Sipilän hallitus leikkasi Metso-ohjelman rahoitusta, mutta nyt hän haluaa sitä jälleen lisätä. Vapaaehtoisuuteen perustuva ohjelma on yksi toimiva keino lisätä suojelualueiden määrää eteläisessä Suomessa.

Tehokkain tapa valtiolla lisätä metsien monimuotoisuutta ja kasvattaa hiilinieluja on muuttaa valtion metsien käyttöä – Metsähallituksen tulostavoitteiden nostamisen sijaan tarvitaan jatkuvaan kasvatukseen siirtymistä valtion metsissä sekä suunnitelmallista suojeluverkoston rakentamista. Valtion mailla on mahdollista suojella suurempia alueita, eivätkä suojelualueiden hyödyt kärsi niiden pienen koon vuoksi.

Tässä kirjoituksessa keskityn Juha Sipilän puheiden ruotimiseen, mutta huomenna 5.3. esitän vasemmistolaisen vaihtoehdon.