Julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 19.1.
Trumpin suurlähetystöpäätös uhkaa rauhaa Lähi-Idässä
Raimo Hartikaisen tammikuun 8. päivänä julkaistussa mielipidekirjoituksessa on monta ongelmallista kohtaa, joita haluan kommentoida.
Kansainvälinen yhteisö on pitkään noudattanut linjaa, jossa nykyistä status quota ei haluta siirtää kummankaan osapuolen hyväksi, ennen kuin Israelin ja palestiinalaisten väliset neuvottelut etenevät. Trumpin päätös siirtää Yhdysvaltain suurlähetystö Jerusalemiin on vastoin tätä linjausta, ja näin ollen Yhdysvallat asettuu entistä voimakkaammin Israelin taakse tässä konfliktissa. Samalla päätöksellä on arvaamattomia seurauksia koko rauhanprosessille ja Yhdysvaltain uskottavuudelle toimia puolueettomana neuvottelijana. Yksipuolinen ja yllättävä päätös suurlähetystön siirrosta vaikuttaa varmasti palestiinalaisten ja heidän liittolaistensa halukkuuteen hyväksyä kompromisseja. Samalla se vahvistaa Israelin uskoa, että tarpeeksi pitkään odottamalla palestiinalaisalueiden laiton miehitys muuttuu “tosiasiaksi” ja kansainvälisen yhteisön näkökulmasta hyväksyttäväksi.
Esimerkki Suomen pääkaupungista on kummallinen. Koska jos kuvitellaan tilanne, että Suomi olisi vastoin kansainvälistä sopimusta osaltaan laittomasti miehitetty. Tässä tilanteessa kolmannen valtion päätökset suurlähetystöjen siirtämisestä ja pääkaupungin tunnustamisesta miehittäjävaltion tahdon mukaisesti eivät olisi todellakaan pieniä asioita, vaan tuen osoitus miehittäjälle. Se, että suurin osa maailman maista tuomitsi Yhdysvaltain toimet osoittaa, että päätös oli kansainvälisen yhteisön näkökulmasta väärä. Siitä huolimatta, että Trump uhkaili päätöksiä kritisoineilta maita tuen katkaisemisella.
Israelin valtion toimet ovat useassa otteessa yksiselitteisesti todettu kansainvälisen yhteisön ja YK:n toimesta laittomaksi miehitykseksi. YK:n raportti on todennut Israelin olevan “apartheid-valtio”, jossa palestiinalaisiin kohdistetaan voimakasta sortoa ja kontrollia, ja jossa heidän poliittisia- sekä ihmisoikeuksiaan poljetaan.
Israel ei ole myöskään “antanut koealueeksi” Gazan aluetta, vaan Oslon rauhanprosessissa palestiinalaisille annettiin itsehallintoalueiksi Gaza ja Länsiranta. Israelin valtio on johdonmukaisella politiikallaan pienentänyt palestiinalaisten hallussa olevia alueita ja ylläpitää tälläkin hetkellä kollektiivisen rangaistuksen omaisesti Gazan alueen epäinhimillistä saartoa. Alueen saartaminen ja jatkuva valvonta maalta, mereltä ja ilmasta on de facto miehitystä, joka on vastoin Oslon sopimusta.
Äkkipikaisilla päätöksillä rauhaa ei rakenneta. Yksi tapa tukea rauhanrakentamista on Israelin valtion painostaminen laittoman miehityksen lopettamiseen ja rauhanneuvottelujen vauhdittamiseen. Tässä tilanteessa – vielä – liittoumattomalla Suomella on mahdollisuus ja velvollisuus tukea rauhanponnisteluita Lähi-Idässä ja tukea kansainvälisen yhteisön tahtoa kestävän rauhan saavuttamiseksi alueelle.
Antti Saarelainen 