Marjanpoimijoiden oikeudet ovat meidän kaikkien oikeuksiamme

An injury to one is an injury to all

Tekstistä on julkaistu lyhennetty versio sanomalehti Karjalaisen mielipidepalstalla 11.8.

Kysymys ulkomaalaisten marjanpoimijoiden asemasta suomalaisilla työmarkkinoilla on noussut jälleen keskusteluun sanomalehti Karjalaisen uutisoitua kuinka 40 marjanpoimijaa on joutunut vaikeaan tilanteeseen Pohjois-Karjalassa. Uutisoinnin mukaan marjanpoimijat ovat joutuneet tukeutumaan paikallisen metsästysseuran ja seurakunnan apuun majoituksen ja ravinnon saamiseksi, eikä heidät Suomeen tuoneeseen yrittäjään ole saatu yhteyttä. Uusimman tiedon mukaan marjanpoimijat ovat kuitenkin nyt hävinneet juuri ennen poliisin saapumista selvittämään tilannetta.

Itä-Suomen Vasemmistonuorten reagoidessa tilanteeseen ja vaatiessa apua marjanpoimijoille sekä selvyyttä koko marjanpoiminta-alalle tuntuvat monet ihmiset ihmettelevän miksi vasemmistolaiset hanakasti haluavat auttaa ulkomaalaisia eivätkä sen sijaan suomalaisia työläisiä. Vasemmistonuoret ovat toimineet jo pitkään ulkomaalaisten marjanpoimijoiden auttamiseksi ja ovat auttaneet heitä mm. Kainuussa järjestämällä yhdessä paikallisten kanssa konkreettisesti suojaa ja ruokaa, hankkimalla lakineuvontaa ja käynnistämällä Solidaarisuutta marjanpoimijoille -kampanjan. Tänä vuonna Vasemmistonuoret tukivat marjanpoimijoiden pääsemistä Suomeen osallistumaan käräjäoikeuden istuntoon, jossa heidän nostamaansa kannetta marjayhtiötä vastaan käsiteltiin, sekä järjestämällä mielenosoituksen Kuopiossa. Tästä työstä saimme paljon kiitosta, mutta myös paljon hyvinkin kriittistä palautetta ja mm. tappouhkauksia.

On tärkeää myös toimia paperittomien tilanteen parantamiseksi, koska juuri he ovat usein työmarkkinoilla haavoittuvimmassa tilanteessa, koska työnanantajalla on aina mahdollisuus kiristää heitä viranomaisille ilmoittamisesta. Kyse on siitä, kuinka ihmisarvo on yksi ja jakamaton – se ei ole kiinni ihmisen kansallisuudesta.

Kuitenkin juuri auttamalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevia autetaan kaikkia työtä tekeviä yhä kovenevalta työelämältä. On työnantajien etu, että Suomeen saadaan luotua kahdet työmarkkinat, joilla erityisesti Suomeen saapuneet joutuvat kärsimään epävarmoista työsuhteista, työoloista ja elämiseen huonosti riittävästä palkasta. Ajamalla ihmiset kilpailemaan keskenään ja syyttämään vertaisiaan omasta ahdingostaan hämärretään, että työelämän jatkuva koveneminen ja epävarmentuminen hyödyttää erityisesti työnantajia. Vanhan vitsin mukaan pöydällä on 20 keksiä, joista kapitalisti ottaa 19 ja kuiskaa työläiselle: – Varo, siirtolainen meinaa viedä keksisi.

Vasemmistolaisen ideologian keskiössä on ajatus pienemmän puolella seisomisesta, heidän kanssaan paremman aseman puolesta työskentelystä, riippumatta heidän kansalaisuudestaan tai työsuhteensa laadusta. Hyväksymällä epävarmat työsuhteet ja työskentelyolosuhteet toisille hyväksyt myös tulevaisuudessa huonommat työsuhteet itsellesi, koska epävarmuuden ja yhä huononevien työehtojen levittäminen kaikkien työsuhteisiin on pääomalle hyödyllistä, ja painaa palkkoja alaspäin meiltä kaikilta.

Kysymys työelämän epävarmistumisesta ja työläisten välisen kilpailun lisääntymisestä linkittyy suoraan myös kysymykseen kansainvälisestä solidaarisuudesta: Globaali kapitalismi ajaa eri maiden työtä tekevät kilpailemaan, ei vain toistensa kanssa vaan myös muiden maiden työtä tekeviä vastaan. Kansainvälisellä tasolla erityisesti suorittavien töiden siirtymistä sinne missä työläisten ja ympäristön suojelu on heikointa vastaan taistellaan tehokkaimmin auttamalla kohdemaiden ympäristöjärjestöjä ja ammattiliittoja toimimaan paremman työ- ja ympäristölainsäädännön puolesta. Tätä tärkeää työtä Suomessa tekevät esimerkiksi Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ja Siemenpuu säätiö. On kestämätöntä lähteä työpaikkojen ja pyhän kilpailukyvyn nimissä romuttamaan ympäristölakeja tai laskemaan palkkoja ja osallistua näin kilpajuoksuun pohjalle. Vasemmiston tuleekin nostaa solidaarisuus jälleen toimintansa keskiöön. Solidaarisuudessa kyse ei ole almuista köyhille, vaan toisten auttamisesta ja tukemisesta, jotta he voivat auttaa itseään ja myös muita.