Junasta nousemisen jälkeen rautatieasemalla ensiksi silmiin osuvat vanhat arvokkaasti korjatut vanhat puutalot, joissa on omaehtoista kahvila- ja kulttuuritoimintaa. Keskustaa kohti kävellessä, rauhallisella kevyelle ja joukkoliikenteelle varatulla sillalla, oikealla näkyy rauhallinen ja puistoinen Kanavanranta osana vihreää yhtenäistä joenrantaa ja vasemmalla kaupungintalon jälkeen avautuu näkymä vehreään ja korkeapuustoiseen Vapaudenpuistoon, joka on pidetty ajanviettopaikka.
Kun puhumme kaavoituksesta ja kaupunkisuunnittelusta ymmärrämme usein väärin, että luomme sillä asuin- tai liikeneliöitä, karttoja ja suunnitelmia. Kuitenkin kaupunkipolitiikan lopputuloksena luomme maisemaa, ihmisten arkikokemuksia ja elävää kaupunkiympäristöä. Joensuussa on meneillään monta rakennusprojektia ja -suunnitelmaa, joissa kaupunkia pyritään kehittämään, mutta ovatko keskiössä ihmisten arkiset kokemukset ja kaupunkilaisten viihtyisyyden lisääminen vai talouden kasvun tavoittelu?
Viihtyisään kaupunkiin mahtuu niin tiiviimpiä alueita kuin lähimetsiä, puistikkoja kuin myös kortteleiden sisäpihoilla olevia puita sekä leikkikenttiä. Kaupungin ei kannata tiivistymisinnossaan rakentaa viheralueitaan täyteen vaan tilaa tulee jättää myös luonnolle. Viihtyisään Joensuuhun kuuluu historiallinen kerroksellisuus – rinta rinnan olevat uudemmat ja vanhemmat rakennukset.
Viihtyisään kaupunkiin kuuluvat myös ns. “tiheät paikat”, joihin ihmisillä yhdistyy vuosien varrella kertyneitä muistoja ja jotka toimivat kohtaamisen paikkoina. Viihtyisässä kaupungissa myös moniäänisyys huomioidaan ja kuunnellaan kaupunkilaisia heille tärkeistä paikoista ja niiden kehittämisestä.
Viihtyisässä kaupungissa panostetaan viheralueisiin, joukkoliikenteeseen ja kevyen liikenteen suosimiseen. Vähentämällä yksityisautoilua vapautamme tilaa toisenlaiselle kaupunkitilan käytölle – lopulta kuitenkin asvaltin alla on niitty.
Antti Saarelainen 