Katse tulevaisuuteen

Vaalit on nyt käyty ja tulos on Vasemmistolle tappio. Vaalitulos on kirvoittanut monenlaisia analyysejä tappiosta ja syytä on etsitty niin liiallisesta vihreydestä aina vähemmistöjen hyysäämiseen ja puheenjohtajan alkoholinkäyttöön. Onneksi olemme pystyneet myös aidosti analysoimaan ja keskustelemaan tuloksesta ja haluankin nostaa kolme monen muunkin esiin nostamaa näkökulmaa.

Erityisesti nämä vaalit ovat alueellinen tappio Vasemmistolle. Vasemmistoliitto on ollut historiallisesti, ja vasemmistoliiton on tulevaisuudessakin oltava, aktiivisen aluepolitiikan puolue. Helsingin hyvä kannatus ei kanna puoluetta Pohjois- ja Itä-Suomessa ja meidän onkin nyt terävöitettävä linjaamme ja tuettava toimijoita myös heikommilla kannatusalueillamme. Järjestökoneistomme on aivan liian ohut monella alueella ja poliittisen työn tekevät loppuunpalamisen partaalla olevat harvat aktiivit. Monet keskustelijat ovat tuoneet internet-keskusteluissa esiin, että järjestötoiminnan tulee olla kivaa ja antoisaa aktiiveille. Hampaat irvessä keskinäisiin riitoihin takertuva Vasemmisto ei houkuttele toimintaan mukaan uusia aktiiveja tai pidä vanhoja mukana toiminnassa.

Puolueen kritisointi liiasta vihreydestä nostattaa ainakin itsessäni kovasti ihmetystä kun vaaleissa parhaiten menestyivät ympäristöteemalla Vihreät ja Vasemmiston sisällä avoimen punavihreät Anderssonin, Kivelän ja Sarkkisen kaltaiset ehdokkaat. Vasemmistoliitolla on hyvä punavihreä linja ja meidän tulee jatkaa sen selkeyttämistä. Meidän tulee entistä vahvemmin puolustaa vähäosaisia ja ympäristöä. Vasemmistolaisen politiikan selkeänä fokuksena tulee olla työn ja ympäristön kestävä liitto. Haikailussamme entisen perään voimme katsoa kuinka demareille kävi heidän otettuaan askeleen taaksepäin ja valittuaan puheenjohtajaksi karikatyyridemari Rinteen. Historiaan tuijottamisen ja hyvinvointivaltion jälleenrakentamisen sijaan meidän tulee tarjota selkeä tulevaisuuteen kurkottava ekososialistinen visio.

Punavihreyden lisäksi puolueena meidän tulee selkeyttää suhdettamme feminismiin, nykyisessä tilanteessa kun konservatiivisuus nostaa päätään on Vasemmistoliiton uskallettava toimia vastavoimana ja julistautua feministiseksi puolueeksi. Pelkän julistautumisen lisäksi feminismin tulee läpäistä toimintamme ja ymmärryksemme ympäröivästä maailmasta. Meidän on valtavirtaistettava feminismi ensin osaksi omaa politiikkaamme ja sen jälkeen osaksi valtakunnan politiikkaa. Puolueena meidän tulee pystyä viestimään jäsenillemme, kannattajillemme ja tavallisilla kaduntallaajille, että vasemmistolainen feminismi on tapa ymmärtää ja purkaa nykyinen sortava sukupuolijärjestelmä – Teuvo tehdasduunarin ongelmiin ei vastaus ole populistinen perussuomalainen sovinismi vaan feministinen vasemmistopolitiikka.

Vasemmiston ongelma näissä vaaleissa oli liian hätäisesti kasattu ja monelle äänestäjälle liian epäselvä elvytyslinja. Meidän olisi pitänyt pystyä argumentoimaan kantamme selkeämmin. Viestinnässämme tyydyimme vain viestin välittämiseen ydinkannattajillemme ja puhumaan hyvinvointivaltion uudellenrakentamisesta kun olisi pitänyt puhua aktiivisemman uudesta ja tulevaisuudesta.