Jos suomalaista mediaa ja erityisesti pääkirjoituksien kirjoittajia on uskominen, niin hetki on aina väärä lakkoilulle. Nousukaudella lakot ja palkansaajien vaatimukset voittojen reilusta jaosta uhkaavat hyvää talouden nousukiitoa ja inflaation syödessä ostovoimaa ne vasta vaarallisia ovatkin. Vielä vaarallisempaa on, jos ammattiyhdistysliike puolustaa jäseniään ja oikeuksiaan poliittisilla työtaistelutoimilla. “Poliittinen” tuntuu olevan tässä tilanteessa kirosana, joka likaa kaiken hyvän maailmassa. Kyseessä on kuitenkin kansainvälisesti tunnustettu oikeus osoittaa mieltään epäoikeudenmukaiseksi koettuja toimenpiteitä vastaan työmarkkinatoimin.
Ammattiyhdistysliike ei pyri vaihtamaan hallitusta, vaan puolustamaan jäseniään ja heidän toimeentuloaan ja kaikille reilua työelämää. Elinkeinoelämä on onnistunut ostamaan Perussuomalaisten tuella hallitusohjelman, joka huonontaa työelämää rajusti ja vie samalla ay-liikkeeltä monia työkaluja joilla vaikuttaa työelämän kehittymiseen. Kätevästi hallitus ensin vaikeuttaa ammattiyhdistysliikkeen toimintaa, ja sen jälkeen lyö tiskiin suurimmat työelämäheikennykset.
Jo nyt hyväksytyt muutokset, kuten lomarahan jaksotuksen palauttaminen tarkoittaa, että kesän työttömänä oleva opettaja tulee saamaan ensimmäiset ansiosidonnaisensa noin syyslukukauden alkaessa. Tästä hän voi kiittää oikeistolaista hallitustamme.
Näennäisesti hallitus perustelee työelämä huononnuksiaan “pohjoismaiseen malliin” siirtymisellä. Työministeri Satonen tuntuu valikoivan faktansa, ja antaa hyvin vaillinaisen kuvan esimerkiksi Ruotsin työmarkkinamallista. Suomen irtisanomissuoja on jo nyt OECD:n keskitason alapuolella ja huomattavasti Ruotsia ja Saksaa huonompi. Hallitus haluaa kuitenkin helpottaa irtisanomisia entisestään.
Ruotsissa työmarkkinajärjestelmä perustuu luottamukseen ja sopimiseen. Hallituksen valitsema linja perustuu vain yhden osapuolen tahdon pakottamiseen työelämän uudeksi muodoksi. Ruotsissa uudistuksissa on huomioitu tasapainoisemmin myös työntekijöiden toiveet, ja esimerkiksi riitatilanteissa tulkintaetuoikeus on palkansaajan puolella. Ruotsissa osapuolten luottamusta lisää myös palkansaajien edustus yhtiöiden hallituksissa.
Ruotsiin vertailussa unohdetaan usein, että länsinaapurissamme eriarvoisuus on 80-luvusta alkaen lisääntynyt voimakkaasti. Ruotsissa on tapahtunut voimakas uusliberalistinen käänne ja ay-liikkeen neuvotteluvoiman määrätietoinen murskaaminen. Ari-Matti Väätänen on väitöskirjassaan huomannut, että juuri ay-liikkeen vallan ja jäsenmäärän väheneminen näyttävät vähentävän myös vahvaa sosiaalipolitiikkaa ja voimistavan tuloerojen kasvua.
Ei ole yllättävää, että Elinkeinoelämän rahoilla toimiva hallitus haluaa suitsia ammattiyhdistysliikken mahdollisuuksia puolustaa jäseniään. Kilpajuoksu pohjalle ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu.
Mielipidekirjoitus on julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa ja Karjalan Heilissä 13.3.
Antti Saarelainen 