Julkiseen sektoriin kohdistuu tällä hetkellä valtavia säästöpaineita jotka ovat tietyiltä osilta jopa ylimitoitettuja. Talouden laskukautta ei saa käyttää poliittisen agendan läpiviemiseksi matkalla kohti tasaveroa ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa. Kuitenkin on myönnettävä, että valtion menoja on pakko leikata 8,8 miljardin euron vajeen paikkaamiseksi – kuitenkaan romuttamatta julkista sektoria, leikkaamatta tulonsiirtoja kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta ja toistamatta 90-luvun laman virheitä. Julkisuudessa tulisi muutenkin keskittyä pitkäjänteiseen politiikkaan kohti tasa-arvoisempaa maailmaa poliittisten irtopisteiden kalastelun suhteen, esimerkiksi maahanmuuttajien sosiaalitukien tai rikkaiden lapsilisien leikkaamisen ehdottamisen sijaan.
Kun Niinistökin on ulostuloissaan huolissaan siitä, kuinka kaikkein heikoimmilta uhataan leikata, ovat hallituksen toimet esimerkiksi arvonlisäveron noston suhteen kummallisia. Valtion taloutta ei tule pyrkiä korjaamaan köyhien kukkarolla käymällä. Mielestäni parempia leikkaamiskohteita olisivat muun muuassa yritysten valtaisat 18 miljardin verotuet. Näitä tulisi leikata hallitusti varsinkin niitä selvästi tarvitsemattomilta yrityksiltä saaden säästöjä valtion kassaan, kuitenkaan tuhoamatta yritysten mahdollisuuksia toimia Suomessa. Verotuksen progressiota tulee tiukentaa ja pääomatulojenkin verotus muuttaa progressiiviseksi. Myös asuntolainan korkovähennysoikeutta tulee porrastetusti vähentää. Arvonlisäveron korotuksista tulee luopua, koska tasaverona se kurittaa kaikkein pahiten heikoimmassa asemassa olevia ja vaikeuttaa pienyrittäjien asemaa, koska he eivät voi siirtää sitä suoraan hintoihin.
Toinen leikkauskohde on puolustusbudjetti, johon käytetään valtavat summat armeijan muuttamiseksi NATO-yhteensopivaksi. Tällä hetkellä valtio myös menettää valtavia summia harmaan talouden vuoksi, jonka suitsimiseen tarvitaan huomattavasti enemmän resursseja. Eduskunnan tilaaman raportin mukaan jopa 10-14 miljardia euroa, varovaisesti laskelmoitunakin n. 5 miljardia, menee verottajan ohi vuosittain ja jopa 90 % suomalaisten kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jätetään ilmoittamatta verottajalle – ongelma on lainsäädännön mahdollistama sijoitusten nimettömyys hallintarekisterissä. Sen takia harmaan talouden karsiminen onkin tärkeimpiä tapoja saada lisää varantoja valtion kassaan. Myös windfall-vero tulee ottaa käyttöön, jotta yritysten saamia ansaitsemattomia voittoja voidaan verottaa. Myös työnantajien KELA-maksu tulee palauttaa käyttöön, koska tällä hetkellä se aiheuttaa KELA:n rahoitukseen miljardin vajeen.
Keskimääräisen eläkkeellejäämisiän nostaminen SAK:n tavoitteen mukaisesti 62 vuoteen on myös tärkeä osa, mutta sitä ei kuitenkaan saa toteuttaa pelkällä kepillä ja opiskelijoita kurittamalla, vaan pehmeämmillä keinoilla työssäjaksamista ja työhyvinvointia parantamalla esimerkiksi vuorotteluvapaajärjestelmää vahvistamalla. Opiskelijoiden kohdalla valmistuminen nopeutuisi, mikäli opintotuki mahdollistaisi täysipainoisen opiskelun.
Pidemmällä tähtäimellä tulee pyrkiä kohti maailman markkinoita rauhoittavien rahoitusmarkkinaverojen ja muiden toimien toteuttamiseen, jotta päästäisiin todella tasa-arvoiseen maailmaan.
Antti Saarelainen 