Perustiedot

Moromoro

Olen Antti Saarelainen, 35-vuotias joensuulaistunut lieksalainen järjestötyömyyrä sekä väitöskirjatutkija. Tällä hetkellä työskentelen Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtajana. Olen Joensuussa kaupunginvaltuutettuna sekä kasvatus- ja koulutuslautakunnan varajäsen.

Lieksalaisuus toi mukanaan aluepolitiikan

Olen syntynyt vuonna 1989 ja elänyt suurimman osan elämästäni perheeni kanssa Lieksassa. Lieksa on pieni paikkakunta Pohjois-Karjalassa, mutta tarjosi kyllä nuoruuteen saakka ihanteellisen kasvupaikan. Lieksassa suoritin suurtalouskokin tutkinnon kaksoistutkintona, joten vappuisin voin pitää punalippua kourassa ja hauskaa hattua päässä. Nuoruuden innosta puhkuen noin 12 000 asukkaan kunta tuntui kuitenkin pidemmän päälle aivan liian pieneltä ja sen osaltaan sen takia tie veikin Joensuuhun suorittamaan siviilipalvelusta.

Taustani pienen paikkakunnan kasvattina tarjoaa ymmärrystä aluepolitiikan tarpeellisuudesta ja palveluiden turvaamisesta myös pienemmillä paikkakunnilla. Maassamuuttajana ymmärrän myös nuorten syyt kaivata ja muuttaa suurempaan kaupunkiin.

Koulumaailma teki feministin

Siviilipalvelukseni suoritin Joensuun normaalikoululla ja osaltaan sieltä sain kipinän koulutuspolitiikkaan ja mahdolliseen opettajan uraan. Suomalainen koulumaailma on tutkimuksissa todettu tehokkaaksi tiedonsiirtäjäksi, mutta se kätkee sisäänsä paljon lasten ja nuorten pahoinvointia. Siksi se on suurten muutospaineiden alla, niin pehmeämmän koulumaailman kannattajien, kuin myös yritysmaailman markkinalogiikan ristipaineessa.

Kokemukset koulumaailmassa ja työelämässä herättivät huomaamaan kummankin sukupuolittuneet rakenteet. Jo pelkästään asevelvollisuus on osoitus sukupuolijärjestelmän uusintamista sukupuolirooleista: Miehistä tarpeen vaatiessa väkivaltaisina kodin puolustajina ja naisista puolustettavina. Työkokemus edistyksellisenä pidetyssä Normaalikoulussa auttoi näkemään, miten koulumaailmassa edelleen uusinnetaan vanhoja sukupuolistereotypioita ja -normeja.

Koulumaailmasta kytemään jääneet kekäleet ovat saaneet myöhemmin lisää bensaa yliopistolla käydyistä sukupuolentutkimuksen kursseista ja ne ovatkin auttaneet avaamaan silmiään, kuinka feminismiä edelleen kaivataan eikä tasa-arvo ole vielä valmis.

Ympäristöherätys yliopistolla

Syksyllä 2010 aloitin yhteiskuntamaantieteen opinnot Itä-Suomen Yliopiston Joensuun kampuksella. Sivuaineikseni monista mielenkiintoisista on valikoitunut sosiologia, yhteiskuntapolitiikka sekä sukupuolentutkimus. Opintojen sivussa olen toiminut aktiivisesti monenlaisissa organisaatioissa, kuten ylioppilaskunnan edustajistossa ja hallituksessa. Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa toimin vuonna 2014 hallituksen varapuheenjohtajana ja ympäristövastaavana – kädenjälkeni näkyy esimerkiksi ylioppilaskunnan ympäristöohjelmassa.

Yhteiskuntamaantieteen opinnot antavat hyvän pohjan ymmärtää sekä aluepolitiikkaa että ympäristönmuutosta. Yliopistossa ymmärsin viimeistään globaalin ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemisen kaltaisten katastrofien vakavuuden. Opiskelujen ohessa aloitin myös toimimisen ympäristöjärjestöissä ja nykyään koen olevani eniten kotonani eri ympäristöjärjestöjen toiminnassa

Ympäristökysymyksistä erityisesti ilmastonmuutoksen hillitseminen on kiinnostanut minua jo opintojeni alkuvaiheesta lähtien. Pro gradu työssäni keskitynkin energiamurrookseen ja oikeudenmukaiseen siirtymään kohti vähäpäästöistä tulevaisuutta. Viime vuosina olen itseksi opiskellut myös metsien roolista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja yksi poliittisista painopisteistäni onkin nykyään ilmastoviisas metsäpolitiikka.

Harrastuksiini kuuluvat lukeminen, politikointi sekä musiikki. Vapaa-aikaani kulutan paljon myös ystävieni kanssa sekä seuraamalla ajankohtaisia asioita ja politiikkaa.